Mika Nyyssölä

Kävin äiteellä grillailemassa ja vihdoinkin sain aikaiseksi kaivella vanhoja valokuvia saliharrastukseni alkutaipaleelta. Kaikenlaisia aika kammottavia otoksia sieltä löytyikin. o_O

Tässä taitaa olla elämäni ensimmäinen poseerauskuva, ikää noin 8 vuotta.

Ennen punttiharrastustani, olin pelannut jalkapalloa ja harrastin itsepuoluslajia nimeltään Taido. Olin erittäin pieni ja laiha poika. Tässä kuvassa olen noin 13 vanha. Huomioi kainaloihin asti vedetyt farkut ja lievästi keijomainen asento.

Salille mennessäni vuonna 1992 olin jo vuoden verran kotona punnerrellut ja vedellyt leukoja. Painoin 50 kiloa ja olin 160 senttiä pitkä. Muistan että ekan kerran kokeillessani penkkipunnerrusta, sain 50 kiloa juuri ja juuri ylös.

Aika nopeasti kuitenkin rupesin saamaan lihaksia ja voimaa.

Tässä noin 15 vuotiaana. Laihaa poikaa vielä.

Kesä 92.

Kesälomat oli kurjaa aikaa, sillä minulla ei ollut varaa maksaa kesän ajalta salimaksua enkä päässyt treenaamaan kahteen kuukauteen. Silloin tietysti tehtiin punnerruksia ja käytiin juoksemassa lenkillä, kiipeiltiin puihin ja vedeltiin leukoja puunoksilla.

Tässä 16 kesäisenä, muskulaa alkaa jo hieman näkyä.

Selkämuskulaa…

Posedown!

Kovasti sitä treenattiin vaikka ravintopuolesta ei tiedetty mitään eikä treenijaoista saatikka tekniikoista. Silti sitä kehitystä tuli, kun 5 päivää viikossa käytiin jumpalla.

Tässä on takana kolmisen vuotta treeniä. Ikää noin 17 v. Massaa oli jo hieman kertynyt.

Huomioi tuon ajan viimeisintä muotia olevat salihousut… :p

Punttisali on ollut elämässäni jo kohta 18 vuotta. Siitä on muodostunut niin sanottu elämäntapa. Ei kilpaileminen kehonrakennuksessa ollut aikoinaan laisinkaan mielessäni, kun aloittelin punttailua.Pidin siitä, kun pystyin muokkaamaan itseäni mieleisemmän näköiseksi. Kiusattuna ja lyhyenä hain kompensaatiota salilta. Tiesin, etten pärjäisi kenellekään jos vain tyytyisin osaani pienenä ja heikkona. Sain itseluottamusta salilta, mutta sain myös hyviä kavereita sieltä. Nämä olivat myös urheilullisia ja noudattivat terveellisiä elämäntapoja. Sellaisessa porukassa tykkäsin olla. Siellä ei syrjitty vaikka olinkin lyhyin ja pienin. Salilla kannustettiin sekä kehuttiin ja kun edistymistä tapahtui ja tulokset paranivat oli jengi vilpittömästi mukana siinä riemussa.

Eilen eli maanantaina tapasin syksyn kisoihin valmistautuvan raskassarjalaisen, Ryödin Juhan. Mies on ollut jo toista kymmentä viikkoa dieetillä ja kiikarissa olisi Lappeenrannan noviisien kehonrakennuksen SM-kisat, jotka pidetään 7 viikon kuluttua sekä todennäköisesti myös Lahden SM-kisat. Hyvin on Juha kiristynyt keväästä ja yläkerta on paksua pihviä täynnä. Painoa oli himpun verran yli sata kiloa.

Pientä treeniä vedettiin kimpassa ennen kuin mentiin viilailemaan poseerauksia. Saatiin hyvin muutama poseeraus fiksattua entistä paremmaksi. Esimerkiksi ojentajapose Juhalla on hyvinkin yksi kovimpia mitä olen vähään aikaan nähnyt.

Reisissä oli selvästi kalvot hieman tiukan oloiset, joka varmasti korjaantuu hieronnassa. Sivusviipit aukeaa yleensä paremmin, kun reisilihasten kalvot ollaan hierottu auki.

Rintaposessa saatiin yläkertaa paksummaksi hieman kiertämällä kroppaa enemmän esiin ja kun rasva vielä tirisee entisestään pois niin poikkivatsalihakset hyökkää esiin. Keppijumppaa kehiin treenien jälkeen! Kädet ovat Juhalla erittäin näyttävät!

Takatuplissa näkee hyvin, että kroppa on kiristymään päin.

Pakollisten jälkeen kävimme vielä virittelemässä vaparia harjoittelukuntoon. Saatiinkin erittäin idearikas sessio aikaiseksi. 90 prosenttia vaparista on nyt sillä mallilla, että Juha voi harjoitella sitä sekä keskittyä orientoitumaan ajatukseen lavaesiintymisestä.

Tässä vielä kuva yhdestä posesta, jonka Juha tulee lavalla heittämään! Aika kovan näköistä, eikö?

Tsemppiä Juhalle ja taistelutahtoa loppua kohden!

Tevehdys kaikille.

Loma alkoi ja vettä rupesi satamaan. Toivottavasti ei ole enne tuo sade. Ulkona jopa hieman ukkostaa, kun kirjoittelen tässä päivitystä, joten tunnelmaa on. Neljä viikkoa olisi tarkoitus huilia ja latailla akkuja. Treenataan kroppa pari kolme kertaa viikossa läpi yksijakoisella ohjelmalla ja loppu aika pyhitetään kaikelle mukavalle! Jes!

Tässä valmentajan roolissa on ollut mahdollisuus seurata läheltä valmennettavien dieettejä, kuten esimerkiksi nyt syksyn kisoihin valmistautuvaa Peltomaan Harria.  Mielenkiintoista on ollut havaita kuinka useimmat ihmiset, jotka eivät ole koskaan ennen olleet dieetillä, ajattelevat dieetin olevan aika simppeli keissi, jossa ei nyt niin kauheasti joudu kärsimään. Pikkaisen lenkkiä sinne tänne ja ruokien perään katsomista.

Esim Harrillakaan ei ollut oikein mitään kokemuksia dieeteistä, kun hän hommaan lähti mukaan. Toki Harrin voimamiesaikoina oltiin painoa pudotettu jonkin verran, mutta tapa oli toisenlainen. Dieetin alku lähti Harrilla kepeästi korkeilla kaloreilla ja minimaalisella aerobisella. Homma kuitenkin kostautui hieman, sillä dieetti ei saanut kunnon starttia eikä kroppa lähtenyt kunnolla käyntiin.

Alaston ja raaka totuus tiukan ja rasvattoman kropan saavuttamiseksi on kova ja tinkimätön työ ja puhdas ruokavalio läpi lähes puolen vuoden diettaamisen. Totuus iski myös Harrillekin vasten naamaa. Kaloreita pudotettiin ja kulutusta lisättiin. Tällä kombinaatiolla paino lähti samantien putoamaan. Samalla toki väsymys alkoi painaa ja näläntunne hiipi ensimmäistä kertaa miehen vatsaan. Vaatii kovaa päätä mennä nälkäisenä nukkumaan ja herätä aamulla yhä vain nälkäisempänä aamulenkille tyhjällä vatsalla.

Dieetti vaatii kropalta paljon, mutta se mitä monet eivät ymmärrä on, että dieetti vaatii henkistä kestävyyttä. Vähäinen ravinto ja kova rasitus syö mieltä. Psyyke on todella kovilla loppua kohden mennessä. Tämä puoli tuleekin monille yllätyksenä. Jotkut eivät yksinkertaisesti koskaan pääse tavoitteisiinsa ja monet jättävät leikin kesken todeten dieetin olevan liian kova pala.

Lavoille asti päässeet ja siellä kunnossa olevat kilpailijat ovat harvinainen ryhmä yksilöitä, jotka ovat taistelleet todella kovan taistelun itsensä kanssa. Oikotietä onnistumiseen ei ole.

Kehonrakennus on brutaali ja nöyryyttävä laji, jossa arvostellaan kilpailijan työnäytettä, eli hänen vartaloansa. Jos työ on huolimatonta se näkyy kaikkialle ja häpeä on ilmeinen. Työnäytteitä vielä verrataan keskenään, jotta siinä vielä korostuisi se huonous verratessa toiseen. Kontrasti voittajaan ja viimeiseksi tulleeseen on yleensä varsin selkeä. Kilpailijan aikaisemmat saavutukset eivät siinä hetkessä merkitse mitään. Kilpakehonrakennus on arvostelulaji kauneimmillaan tai vastakohtaisesti rumimmillaan, sillä vain tässä lajissa kuulee yleisöstä lauseen “toikin on ihan läski” vaikka kilpailija olisikin lihaksikas ja hoikka.

No niin, Harri Peltomaan kanssa tapaaminen, mutta tällä kertaa lauantaina, sillä se sopi molemmille paremmin kalentereihin. Mies on ehtinyt kiristyä kivasti parissa viikossa ja painokin on pudonnut 91 kiloon. Posket alkaa olla hieman jo lommoillakin! Se on hyvä merkki se.

Pienet treenit, kuten aina ennenkin oli ensimmäisenä vuorossa.  Meikä itse teki vähän sitä sun tätä ja Harri punttaili käsiä ja olkapäitä. Saatiinkin tehtyä pari erikoisliikettä ja tekniikkaa haboille, joilla yritetään kasvattaa hauiksia entisestään. Jalkojen treenaaminen on vähennetty minimiin ja keskitytty ykäkropan työstämiseen. Näillä muutoksilla yritetään saada kroppaa balanssiin. On toki ymmärrettävää, ettei yläkroppa saavuta samaa kaliiberia näin lyhyessä ajassa kuin mitä jalat ovat, mutta uskon pitkällä tähtäimellä tasapainon löytyvän.

Kun vertaa esim neljän viikon takaisiin tunnelmiin niin huomaa, että Harri on mennyt kovaa eteenpäin. 6,5 kiloa on tuossa ajassa painoa lähtenyt. Kuva kertoo hyvin:

Pukkarissa poseteltiin:

Alle 90-kilon noviisien Suomen Mestari Jari “Big Wheels” Leskinen eksyi myös pukkariin ja tottahan toki tällainen hetki on ikuistettava, jossa kaksi kovan luokan reisimiestä on samassa huoneessa. Komensin miehet vertailuun ihan vain teidän lukijoiden iloksi. Leskisellä on painoa kuvissa +100kiloa!!

Jari ei valitettavasti kisaakaan tänä vuonna, sillä miehellä on ollut pieniä loukkaantumisia, jotka ovat estäneet täysillä treenaamisen ja täten myös valmistautumisen tulevaan SM-kisaan. Ensi vuonna sitten uudestaan ja kuten kuvatkin kertoo, on miehellä vielä paljon annettavaa kehonrakennuksessa!

Pakkasimme kamat ja katosimme salilta ilta-auringon laskiessa taaksemme. Poset oli posetettu ja saimme taas fiilattua hieman vapaaohjelmaakin entistä paremmaksi. Harri on taas urheana matkalla takaisin festarikansan täyttämään Poriin, kun kirjoittelen tätä päivitystä. Ahkerasti tuo PorinPoika jaksaa reissata. Hatunnosto sille!

Tämä päivitys oli sitten tässä. Harrin kanssa treffit ovat sitten joko kahden taikka ehkä kolmen viikon kuluttua, sillä meikäläisen loma pukkaa päälle enkä ollut aivan varma mikä päivä oli sopivin. Tapaaminen kuitenkin pidetään ja siitä raportoidaan taas täällä blogissani kuvien kera.

CU!

Sonmoro!

Viikko mennä pyörähti niin nopeaan, etten ollut huomatakaan. Jäänyt blogipäivityksetkin perinteiseltä sunnuntailta tekemättä. Sorgen. Ei kyllä tässä mitään ihmeempää ole raportoitavaakaan. Salilla tullut käytyä vain muutaman hassun kerran. Olenkin tehnyt sellaista yksijakoista treeniä, jossa liikkeinä ollut kyykky, leuanveto ja penkki. Toinen treeni sisälsi, suorinjaloinmaven, dipin ja ylätaljan. Ihan rajuja treenejä nuokin, esim SJMV:ssä kiskaisin 180 kilolla kympin sarjan vikassa setissä.

Autoja

Parin kuukauden ajan olen ollut tässä ihan kauheassa autokuumeessa. Tekisi niin mieli hommata vihdoin se oma auto. Mulla on ollut 14 vuoden ajan ajokortti, mutta ikinä en ole omaa kaaraa omistanut. Kaupungissa asuessa ei sitä oikein hirveesti tarvitsekaan. Nyt vain, kun olen saanut käyttää tänä vuonna pariin otteeseen ystävien autoja pidempiä aikoja putkeen, on noussut sellainen kuume omaan autoon että muusta viis. Ongelma on vain se, että olen persaukinen ja auton pitäminen maksaa tuhottomasti. Ei se, että ostaisi autoliikkeestä rahoituksella auton ja makselisi kuukausimaksuja , mutta kun lisäksi tulee vakuutusmaksut, autoverot, huollot, katsastukset, autopaikan vuokrat yms. Se on loputon kaivo.

Toiseksi ongelmaksi nousee meikäläisen täysi uunous autoista. En yksinkertaisesti tiedä muuta kuin miten auto tankataan ja miten renkaat vaihdetaan, kaikki muu autotietoudesta loppuu siihen. Mistäs sitten ostat halvan ja hyvän auton, kun et osaa edes kysyä niitä oikeita kysymyksiä autoliikkeen “rehelliseltä” autokauppiaalta? Onko edes olemassa halpaa ja hyvää autoa? Ei todellakaan. Jos auto on halpa, siinä on varmasti jotain vikaa jossain, eikä tyhmälle siitä kerrota, jos ei kysyä osaa. Voin vain kuvitella kuinka autokauppias hieroisi karvaisia käsiään yhteen jos meikäläinen astelisi sinisin silmin autokauppaan peltilehmää ostamaan.

Uudet ovat liian kalliita ja vanhat liian epäluotettavia. Taitaa kuule jäädä auto sinne liikkeeseen, ellei joku oikeasti hyvä tuttu/rehellinen ihminen osaisi suositella jotain hyvää ratkaisua. Sen verran kuitenkin olen opiskellut asiaa, että Toyotat, Honda, Mazdat ja Opelit ovat laatutesteissä hyvin menestyneet. Esim Toyota Yariksen voisin hyvinkin ostaa, jos edullisesti saisi. Noh, jatketaan unelmoimista.

Tähtiportti

Olen muuten vihdoinkin aloittanut vanhan sarjan Stargate SG-1:sen katsomisen. On se MacGyver niin hauska tyyppi siinä ja ne muutkin tyypit ovat hyviä hahmoja, kuten se kalju Tiilkki ja Carteri yms yms. Kokonaista kymmenen tuotantokautta pitäis nielaista tässä pikku hiljaa. Huh, sanon minä! Siinä on muutama tunti poikineen töllöttimen ääressä istumista…

Ei muuta kuin C JUU!

Kävimme viikonloppuna Barbe-Q-Barbiesin keikalla Lahdessa. Siellä oli sattumalta myös jotkut “Lahden yöt”, tai jotain sinne päin. Väkeä ei nyt ollut niillä parilla kadulla sen enempää kuin varmaankaan normaalisti, mutta torilla oli megaiso telttakompleksi ja lava, jonka näimme suoraan hotellin ikkunasta. Ainakin Dingo ja Vicky Rosti hoilasivat siellä vanhoja hittejään. Kaduilla ajoivat toinen toistaan hienommat autot, tosin ympyrää, mutta olihan siellä sentään ihan hieno fiilis!

Kävimme paikallisessa Rossossa ja saimme aitoa lahtelaista palvelua, myös ruoka oli hyvää. Tutustuimme lisäksi S-markettiin ja R-kioskiin. Palasimme hyvissä ajoin takaisin hotellille ja ryhdyimme valmistautumaan illan keikkaa varten. Tähän valmistumiseen kuului muunmuassa leuanvetoa vaatekaappia vasten. O__o Alkoholilla saattoi olla vaikutusta asiaan…?

Tässä minä tutustumassa hotellin vessaan

Keikka pidettiin samaisen hotellin yökerhossa, joten ei muuta kuin alakertaan hieman ennen keikan alkua. Kätevää. Barbe-Q-Barbies vetäisi erinomaisen ja energisen keikan. Tytöt rokkasi kybällä ja tunnelma oli erittäin lämmin. Väkeä oli paikalla oikein mainiosti ja jengi tuntui diggaavan bändiä ja jorasi villisti lavan edessä. Todella rento keikka ja helvetin hyvä livebändi!

Barbe-Q-Barbies:

Pari viikkoa on vierähtänyt viime näkemisestä Peltomaan Harrin kanssa. Kovaa työtä ja taistelua on tehty, jotta saataisiin kuntoa eteenpäin. Paino on Harrilla pudonnut 97,5 kilosta 94 kiloon. Se on kahdessa viikossa erinomainen saavutus. Yksikään kilo ei ole karissut ilmaiseksi vaan jokaisen eteen on tehty todella paljon työtä. Vanha sanonta kuuluukin, että jos dieetti tuntuu helpolta ja kivalta, homma todennäköisesti kusee ja pahasti. Kun kysyin Harrilta onko väsy ja nälkä, sain mieleiseni vastauksen. Harri sanoi käyvänsä läpi henkilökohtaista holokaustia, heh.

Treenien päälle pidimme perinteisesti pienen kuvasession, jotta saimme dokumentaatiota kondiksesta ja olihan tuo kounto mennyt taas pykälän eteenpäin. Hieno homma! 10 viikkoa on vielä jäljellä repiä kondista kovemmaksi ja hioa esiintymistä, poseerauksia sekä vapaaohjelmaa.

Yhä ovat mainitsemisen arvoiset nuo hra Peltomaan jalat. Jo pelkästään anatominen edestä on hurrrjan näköinen, kun etureidet ja sivusviipit pomppaa silmille häkellyttävän tylysti. Kuvitelkaa nuo renkaat superkireinä lavalla!! Sanon sen nyt, Harri on meidän Suomen Tom Platz. Voin melkeinpä vannoa, ettei tällä hetkellä Suomesta löydy vastaavia reiskoja!

Möyst musclah’

Jo perinteiseksi muodostunut yhteispose.

Lopuksi kävimme vielä harjoittelemassa vapaaohjelmaa. Kerta toisensa jälkeen se menee Harrilla paremmin ja paremmin. Näkee selvästi, että mies on harjoitellut poseja ja vaparia kotonaan.

Porin pojan seuraava Helsingin visiitti on jälleen kahden viikon kuluttua. Katsotaan sitten onko mies kenties yhtään väsyneemmän oloinen?

Tsemppiä vaan!

Kävimme maanantainakin Velipojan kanssa jumpalla. Tehtiin olkapäitä, ojentajia ja hauiksia. Kovien treenien jälkeen totesimme kehon tarvitsevan ravintoa palautuakseen. Ei muuta kuin painuimme alakerran sittariin ja lihatiskille. Pienen opastuksen jälkeen saimme kaksi 350 gramman komeaa naudan ulkopaistista leikattua pihviä.

Mukaamme lähti myös fetaa ja salaattia sekä varhaisperunoita. Pari pulloa J.P Chenetiä pihvien kanssa kruunasi makuelämyksen.

Ou jeah!

Kumman ottais?

Vedimme tuhdit annokset napaamme. Punkkua, kun oli runsaasti niin päätimme jatkaa juhlintaa ja avasimme toisenkin pullon jälkiruuaksi. Oltiinhan me ansaittu moinen, sillä takana oli pari kovaa treenipäivää ja jaloissa tuntui vieläkin kovat prässit. Kun seuraava päiväkin sattui olemaan vapaapäivä duunista,  annoimme itsellemme luvan rentoutua viinien ja Rahmaninovin etydeiden äärellä.
Tässä Pavel Raikerus soittaa Rahmaninovin Etydiä Tableau Op. 39 No. 3

Alla lautanen täynnä ruokaa…

Jatketaan!

Töiden jälkeen oli sovittu jalkatreenit veljeni Jukan kanssa. Voi pojat, oli muuten hyvät treenit. Tehtiin kolme liikettä jaloille, reidenojennuskone, prässi ja suorinjaloin maastaveto. Kintut olivat aivan hyytelöä koko matkan kotiin saakka. Kyllä velipoika osasi rääkätä hyvin meikäläistä…

Mastah’ Blastah’

Reisiojennus:

• 15*60kg (lämpöä)
• 12*100kg
• 12*120kg
• 12*130kg
• 12*140kg

Prässi:

•  8*280kg
• 8*330kg
• 8*380kg
• 6*430kg
• 12*480kg
• 12*530kg
• 12*580kg

Prässisarjat veti kaikki mehut pois niin totaalisesti, etten meinannut päästä montusta ylös vikan sarjan jälkeen. Kävelin pitkin salia kuin olisi ollut scheisset housuissa.

Vikana liikkeenä väännettiin siis suorinjaloin mave, mutta kovin puhti oli jo poissa.

SJMV:

• 10*20kg
• 10*40kg
• 10*60kg
• 10*100kg
• 10*150kg

Lopuksi pienet poset pukkarissa. Ei vaan jalat oikein lohjenneet, kun oli niin turvoksissa ja tukossa rääkin jälkeen.

Ei muuta kuin kotiin väsäämään tuokaa ja parit smoothiet!!

Kolme viikkoa kulunut, kun viimeksi nähtiin Harri Peltomaan kanssa. Aika siis tsekata kondis. Kolme viikkoa ja viisi kiloa kevyempänä Harri “The Quadzilla” Peltomaa jo malttamattomana odotteli salin ulkopuolella, kun meikä löntysteli paikalle. Ensisilmäyksellä ainakin naama oli muutamaa kaliberia hoikempi, entä sitten muu kroppa?

Pienet treenit pohjille ennen poseja. Meikä väänteli taas omia rimpulakoipiani, kun Harri pumppaili menemään rintaa ja käsiä. Kun noita Harrin reiskoja katseli, niin kyllä niistä olisi voinut pihviä irrota vähän muillekin. Miehen etureiskat ovat nimittäin vähintäänkin hurjan kokoiset. Sviippiä löytyy ja paksuutta sekä muotoa on jo melkeinpä naurettavan paljon.

Katsokaa nyt tätä kuvaa!

Pohkeet toki voisi olla aavistuksen verran isommat, sillä nuo reidet ovat erittäin dominoivat ja pohkeiden paksuus toisi balanssia jalkoihin lisää.

Treenien jälkeen siirryimme pukkariin posettelemaan ja katselemaan kuntoa. Kyllähän se viiden kilon pudotus jo näkyi kropassa. Vatsan seutu oli huomattavasti kaventunut, kylkien nahka osoitti selkeää  ohenemista, selkä erottui paremmin kuin viimeksi ja kokonaisuudessaan kroppa oli tiivistynyt.

Lisää työtä tarvitaan sekä paljon aerobista, jotta saadaan rasvat liikkeelle ja kroppa aina vain kireämmäksi. Tiukalla aikataululla mennään, mutta tahto on kova ja lauteille on tarkoitus nousta 12 viikon kuluttua. Harrin paino on tällä hetkellä 97,5 kg ja kymppi pitäisi vielä repiä siitä pois. Itkua ja hampaiden kiristelyä on siis Porissa päin kuultavissa. Noh, ei ehkä itkua, mutta kyllä mies saa vetää sata lasissa ja nälkä kannoilla! Aerobista Harri taitaa vedellä jo aika monen tunnin verran viikossa ja salillakin käydään seitsemänä päivänä. Kovasti vain tsemppiä Porin isoimmat etureidet omistavalle Harrille. Nöyränä mennään!

Tässä kuvasaldoa:

Tuplat!

Rintapose.

Tuplat takaa.

 Harri ja mä.

Updatea Harrista sitten taas parin viikon kuluttua! C Yah!