Eka päivä töissä ja ekat treenit sitten viime perjantain. Voi kökkö, kun voimat ovat kadonneet. Päätin työpäivän jälkeen hyökätä salille. Yläkroppa joutui rääkin alle. Tuntuu siltä, että olen pehmentynyt pullataikinamaiseksi mössöksi, barbababaksi. Läskiä on kehittynyt joka puolelle ja lihakset ovat tehneet katoamistempun. Miten helkutissa yhdessä viikossa voi näin totaalisesti muuttaa muotoaan?

Päätin ottaa kevyesti ja teinkin sellaisen erikoistreenin. Kutsutaan sitä vaikka Mikan 5-sarjan pumppitreeniksi. Eli jokaista liikettä kiskoin viisi sarjaa kymmenellä toistolla, samalla painolla. Siispä vikat sarjat ovat jo tiukkia, sillä painoa ei tule vähentää. Tauot tietysti pitenee, mutta pyrkimys on kuitenkin tehdä sarjat volyymillä ja mahdollisimman lyhyillä palautuksilla.

Rintalihakset ekaksi eli penkillä aloitin. Lämpösarjaa alle ja sellainen nössö 100 kiloa tankoon. 5 sarjaa 10 toistoa ja liike vaihtoon. Vipuvarsipenkkiin seuraavaksi. Alkoi jo olla hapoilla kädet. Ojentajat jotenkin näin tauon jälkeen heitti suhteellisen helposti maitohapoille? Vipuvarsimasiinaan 25 kiloa per puoli ja sama homma. Lopuksi vipuvarsivinopenkkiin ja yllätys, sama homma. Painoa per puoli vaivaiset 35 kiloa. Sitten habaneerokseihin. Levytankoon 40 kiloa ja menoksi. 5×10. Keskitetty Scott-hauispenkissä kässärillä 12 kg, 5×10 ja sama hammerina. Yläkertaan ja hauiskoneessa sama virsi. Painoa huikeat 25 kiloa, jota jouduin valitettavasti pudottamaan 15kiloon. Ojentajat seuraavaksi taljassa 35 kiloa ja 5×10. Lopuksi vielä jollain oudolla masiinalla, jossa istutaan ja tehdään ns. ranskalaista punnerrusta alaspäin. Siinä 5×10. Teinpä vielä vatsojakin, kun oon niin kova jäbä! Niitä tosin tuli tehtyä enemmän kuin se 50 toistoa per liike.

Lihakset saivat kivasti pumppia ylleen ja jotenkin pukkarissa ei enää näyttänytkään aivan totaaliluuserilta. Ehkä tästä vielä noustaan? Olin kohtuu tyytyväinen reeneihin ja sain jopa hienkin pintaan.

Tässä väsynyt mies treenien jälkeen. Ilme jotenkin masentunut?

Ei helkutti!

Nyt täytyy nostaa pakkotoisto.com ja sen uskomattoman nerokkaat käyttäjät pedastolille. Nimittäin nuorena 80-90 luvun vaihteessa kuuntelin kasettia, jonka nimi oli Dune (1977). Se oli David Matthewsin (ja monen muun muusikon) säveltämä albumi. Albumilla oli teemana elokuvat Dune ja Star Wars. Albumi ei siis ole alkuperäinen Dune soundtrack, joka on Toton käsialaa. Minulla oli tuo levy c-kasettina ja hukkasin sen jo kymmenisen vuotta sitten. Nyt jostain kumman syystä tuli mieleeni tuo ihastuttava levy ja yritin etsiä sitä netistä. Ei toivoa, olen niin käsi netin kanssa, joten turha toivo. Pistinkin pakkotoistolle epätoivoisen haun tuosta levystä ja avot, sainpa linkin näihin kappaleisiin ja nyt on ilo irti. Erityiskiitos nimimerkille Temp Human!

Musiikki on valloittavaa. Star Warsin teemat on sovitettu uudelleen funkahtavalla jazzmeinigillä, mutta eritoten minua kiehtoo tuo a-puoli albumista. Siinä yhtenäiset osat: Dune Part I: Arrakis | Dune Part II: Sandworms | Dune Part III: Song Of The Bene Gesserit | Dune Part IV: Muad’Dib, ovat täyttä rautaa!! Varsinkin toinen osa, Sandworms on kiehtova. Bassokuviot ovat tyrmääviä. Äänimaailma kokonaisuudessaan on täyteläistä ja mielikuvituksekasta. Suorastaan rakastan tuota albumia. B-puolella on myös hyvä sovitus David Bowien Space Odditystä. Todellinen nostalgiapaukku.

Kyllä nyt on hyvä fiilis! Tulen todennäköisesti kuuntelemaan tuota tekelettä kyllästymiseen asti!

Tässä vielä tuo linkki josta voi kuunnella nuo kappaleet, ehkä joku oppii musiikista vielä jotain?

Linkki biiseihin

Kolmas päivä sairaslomaa ja yhä on olo hutero. Finrexiniä menee, ibumaxia rouhittu, Stargate Atlantista katsottu. Ihan koomassa haahuillu pitkin kämppää. Ketuttaa ja harmittaa. Jouduin perumaan yhden työhommankin tältä päivältä tämän sairauden takia, kalliiksi siis tulee tämä flunssa. Kurkkuun sattuu, heikottaa ja oikeaan aivolohkoon sattuu, kun yskin. Ihan tosi, oikeaan aivolohkoon. (WTF?)

Ei oikein ole mitään iloista kerrottavaakaan, kun tässä vaan kämpillä nökötän. Ulos katsoessani mieli vain masentuu, sillä se kaunis talventulo pysähtyi samperin vesisateeseen. Loskaa näyttää olevan ja liukasta kuin jääpallokentällä. Tää on kyllä ihan Suomen tyypillistä talvea, joten ei mitään uutta. Hieman ahdistaa jos huomennakin jatkuu tämä flunssainen olo. En sitten niin millään jaksaisi mennä itkemään lisää saikkua. Mulla kun on sellainen asenne, että pitää olla todella sairas, että voi hyvällä omallatunnolla olla sairauslomalla. Tällainen flunssa ei ihan heti siltä tunnu. Tietysti sen jälkeen, kun jälkisairaudet iskee päälle niin olisi varmasti ollut hyvä potea flunssat kunnolla pois ennen töihin palaamista. Ehkä täten menenkin hakemaan saikkua lisää jos olo ei tokene tästä.

Toinen ahdistuksen aihe on se että Stargate Atlantista on enää yksi jakso jäljellä, kunnes olen saavuttanut tämän astisen esitetyn tuotannon. Nyt sitten pitää ruveta odottelemaan aina viikko, että saa seuraavan jakson nähdä.Tämä en halunnut kohtaavan.

Jokohan olen jo jauhanut bullshittia tarpeeksi? Taidan mennä nukkumaan taas pariksi tunniksi josko se auttaisi oloon? Jatketaan harjoituksia ja yritetään pysyä hengissä.

-Mika

Täällä keskellä talvista Espoota makaa pikku Mika kipeenä. Flunssa yllätti eikä eiliset kuvaukset Wrong Sportin osalta taikka duunipalaveri yhtään auttanut asiaan. Tässä nyt lepäillään ja parannellaan oloa finrexinillä ja ibumaxilla. Ehkä pääsen salille vielä loppu viikosta jos hyvä säkä käy?

Tosiaan saatiin Wrong Sportti jo kymmenenteen osaan. Ysi oli siis karting ja tämä kymmenes jääkiekko. Yhä on kuitenkin tarkoitus jatkaa WS:ien tekemistä. Pari lajia on jo suunnitteilla näiden jatkoksi ja hauskuutta on siis luvassa. Jotenkin tuntuu, että nämä Wrong Sportit menee vain hullumpaan suuntaan. Aivan järjettömiä juttuja tullaan tekemään, mutta näinhän se pitääkin. Hauskaa on ollut tehdä tätä erittäin pitkää projektia ja siistiä on ollut tavata kaikenlaisia ammattilaisia näiden eri lajien parissa. Toukokuussa tämä alkoi ja yhä jatkuu. Cool!

Tsekkaa vielä mun sairaskertomus sekä yllättävä kysymys terkkarilta

Team MnM-blogista!

Tässä kuvat ysistä ja kympistä.

Olemme täällä iltaa viettämässä veljeni sekä tyttöstäväni kanssa. Miltä kuulostaa porsaan sisäfile, kreikkalainen salaatti ja punaviini? Nam!

Kamppailua viskipullosta?

Pakolliset tuplat on aina vedettävä…

Veli ja sen forkku.

Hyvä meininki siis ja ruoka maistuu. Pian baanalle lähdössä, joten moikataan jos törmätään!

Termis-Edit, varmaan huomasitte ettei kuvissa ole häivääkään ruokakuvia, joten viinaahan me täältä juodaan!

- Termis, Bislan veli

Edit2, Kyllähän me siis syötiin, mutta kuvissa ne ovat jo menneet!

-Tyttöystävä

Hola!

Viikonloppu alkoi. Jes, onpa sitä odotettu. Välillä tuntuu überraskailta nämä pitkät viikot ja vapaaviikonloppu on yhtä nautintoa. Minulla on siis kolmesta viikonlopusta vain yksi vapaa. Siinä on toki hyviäkin puolia, sillä arkivapaina on kiva kulkea stadissa, kun ei ole ruuhkaa missään. Viikonloppuna kulkiessa taas tuntuu, että jokaikinen hemmo on liikenteessä, kun populaa puskee kaikkialta. Perjantai tänään tuntuu siis ihan oikealta perjantailta, kun huomenna ei tarvitse mennä töihin. Joskus oikein ketuttaa, kun ihmiset iloisina toivottelevat hyviä viikonloppuja.

En muuten ees ymmärrä miksi ihmiset joskus toivottelevat  hyviä vappuja, juhannuksia tai pääsiäisiä myyjälle joka nihkeenä seisoo siinä kassalla? Onkohan se jonkin sortin diplomaattista kettuilua?  -”Hyvää Juhannusta, mitä kivaa aiot tehdä tänään?” -”Tässähän mä seison ja myyn lottoa teille. Eli kivaa on.” Varmaan nurkan takana naureskelevat partaansa.

Lauantaina mennään varmaan shoppailemaan oikein urakalla, palkkakin näytti tulleen, heh. Syödään siis hyvin ja fiilistellään.  Kotona odottaa punkkupullo tuhoamista ja pakkasessa parit eteläamerikkalaiset naudan ulkofilepihvit. Puikulaperunaa kattilaan ja punasipuli renkaiksi fetan kera, huomista siis odotellessa.

Salilla soi yhä radio röck. Voi pentele sentään. Onhan se ihan ok kanava, mutta niitä helkutin haastatteluja ja pitkiä juontoja ei jaksaisi kuunnella kovien sarjojen aikana taikka välissä. Annoin palautetta, mutta siihen vastattiin, että kanavaa ollaan niin paljon haluttu soitettavan cd-musiikin sijasta. Vai paljon? Tuosta nyt voidaan olla montaa mieltä. Yleensähän ihmiset eivät valita asioiden toimiessa, mutta näköjään heti, kun joku kukkahattusetä inisee musiikin häiritsevän, lyödään “suuren kysynnän” vuoksi radio länkyttyämään. Mieluummin oltaisiin tehty kunnon kysely ketkä sitä kanavaa oikeasti haluaa kuunnella eikä parista palautteesta tehdä mielivaltaisia ratkaisuja. Hitto, kun harmittaa ettei entinen meno ole salilla. Mähösen aikaan salilla jytäsi AC/DC ja muut kunnon hevit. Sellaiset antoi potkua treeneihin eikä kukaan valittanut musiikin laadusta. Nyt sitten radio soi? Kuka edes kuuntelee radiota salilla? Kohta varmaan siellä pitää olla ihan hiljaa, jottei herkimmät häiriintyisi  metelistä radionkuuntelun lomassa.

Miken kanssa tykätään hurjasti elokuvasta In Bruges (suomeksi jotain tyyliin Kukkoilijat?) Brugge on siis keskiaikainen kaupunki Belgiassa ja se on  mielettömän upea matkailunähtävyys. Ollaan kelailtu, että vois tulla aika upeita kuvia aikaseksi jos sinne lähdettäis. Tässä pari kuvaa mestasta ja nämä kyllä puhuvat puolestaan:

 Heippa kaikille!

 -Mika-

Tänään treenattiin vaimokkeen kanssa rintaa, olkapäitä ja habaneroksia eli siis hauiksia suomeksi.

Itselläni ei tahtonut oikein kulkea millään penkki. Onkohan univajetta vai mitä ihmettä tässä nyt on? Rauta painoi ainakin kaksi kertaa niin paljon kuin oikeasti. En kyennyt tekemään kuin 140kg vaivasen kolmosen. Oli kyllä ihan nättejä, mutta sattui lähinnä joka puolelle noston aikana. 130kg sen jälkeen tuntui hiukan paremmalta ja sievä seiska painettiin ylös.

Penkkisarjat minulla:

• 20×60kg
• 15×80kg
• 6×100kg
• 4×120kg
• 3×140kg
• 7×130kg
• 14×105kg

Aika masentavaa treenata tyttöystävän kanssa, kun se puskee noita omia ennätyksiään kuin liukuhihnalla. Ei riittänyt, että omat treenit painoi, piti vielä toisella olla niin kevyttä, mälsää. Jopa kaksi uutta rekkaa saatiin aikaseksi. Eli entinen ennätys oli 2×60kg, nyt ensin 1×62,5kg ja heti perään 1×65kg oman painon ollessa n.60kg. Aika hyvä tytöltä…

Puolison penkkisarjat:

• 15×20kg
• 10×30kg
• 6×40kg
• 3×50kg
• 1×55kg
• 1×62,5kg
• 1×65kg
• 9×50kg
• 14×40kg

Penkin päälle vinopenkillistä vipuvarsikonetta kolme settiä 20kg, 45kg ja 60kg/puoli, toistojen ollessa 20, 15, ja 10.

Olkatreenit meni pystärin merkeissä ja vipunostojen huumassa. Habaneroille (suomeksi hauis) tehtiin scottipenkissä ez-tangolla 3 sarjaa kuolemaan ja yläkerran hauiskoneella sama meininki. Kädet olivat turvoksissa kuin John Holmesin m*** (kröhöm) ja hyvä fiilis kaiken kaikkiaan. Ei muuta kuin stadin kautta kotio. Kaupungilla kävin Maikkelin kanssa Ming Innissä kiskaisemassa Chop Suin naudalla ja sufeet päälle Camppi raflassa. Viihdykkeeksi parit erät Indyflipukkaa tennarissa. Oli hyvä päivä kaikin puolin. Miken version päivästä kuvineen näet täältä.

Lopuksi tyttö tuplilla:

Eipä tässä muuta. Son moro.

Muistatteko Jerry Springer Showsta sen kaljun turvamiehen? Sen nimi on Steve Wilkos ja sillä on näköjään ihan oma showkin, Steve Wilkos Show. Show on sitä samaa, kuin Jerry Springerissä eli yliampuvia ja shokeeraavia aiheita ihmissuhteista. Ainoana erona on se, että tämä entinen chicagolainen poliisi pistää “pahikset” lyttyyn lähinnä huutamalla, kovistelemalla ja uhoamalla takaisin yhtä hurjasti kuin ohjelmassa esiintyvät vieraatkin. Äijä antaa siis heille omaa lääkettään.

Parimetrinen Steve Wilkos on myös entinen USA:n merijalkaväen sotilas, joten lätty voisi lätistä ohjelmassa jos hän niin haluaisi. On aika hauska seurata vieraitten uhoa, kun Wilkos antaa ensin sanan säilän laulaa ja sitten katsella, kun turvamiehet pitelevät kiinni hurjistuneita vieraita, jotka yrittävät käydä Wilkosiin käsiksi. Steve Wilkos siis todellakin provoaa näitä vajakkeja siihen pisteeseen, että monella kuppi kaatuu. Aika huvittavaa, kun juontaja huutaa päin naamaa: You’re a bitch, fucking punk! Hauskaa viihdettä lähinnä vaikkakin aiheet ovat usein vakavia.  Kuitenkin kyseessä on hiukan erilainen show, koska juontaja on hyvin aktiivinen eikä pelkää mennä sanomaan asioita suoraan päin naamaa. Aika äijä siis! Toki herää näissä jaksoissa kysymys ovatko jutut lavastettuja, mutta toisaalta kun kaikki on mahdollista jenkeissä, niin why not?

Muutamia pätkiä showsta löytyy Juutuubista:

• Wilkos antaa huutia raiskaajalle(?) What eveeeer!!!?
  
• Wilkos ounaa Octavion, vaimonhakkaajan
• Wilkos uhoaa toiselle vaimonhakkaajalle
• Läski, aggressiivinen kundi kohtaa Steven (Jerry Springer Showssa) osa 1
• Läski, aggressiivinen kundi kohtaa Steven (Jerry Springer Showssa) osa 2
• Wilkos ounaa “Mighty” Joen (Hilarious!)

On kyllä surkea ilma ulkona. Vettä sataa, on satanut koko viikon. Välillä oikein myrskyää. Pihalla kaatui massiivinen mänty tuossa maanantain myrskyssä. Pisti tuhannen päreiksi katylyhdyn ja liikennemerkin. Onneksi ihmisvahingoilta vältyttiin. Se maanantai oli juuri kyseinen “caveman”-ilta, kun sähköt katkesi pariksi tunniksi yms. Lue koko stoori M&M-blogista!

Ihmettelinkin illalla, kun etäisesti olin kuulevinani moottorisahan pärinää. Ne todellakin katkoivat sitä kyseistä kaatunutta mäntyä, joka makasi keskellä parkkipaikkaa. Asiaa!

Kaupungissa on jotenkin tunnelmallista, kun sataa ropisee ja tuulee niin, että tukka meinaa lähteä. Neonvalot loistaa ja märkä asfaltti tuoksuu. Tulee aina sellainen Blade Runner-fiilis, en tiedä miksi?

Otin yksi ilta kuvan sanomatalosta odotellessani bussia Elielinaukiolla. Aah, tunnelmallista!

Tulikin mieleen, että Blade Runner on sitten niin maanmainio elokuva. Siinä on sitä jotain. Käsittämättömän tunnelmallinen elokuva, eikä ajan hammas ole vieläkään saanut puraistua siitä palaakaan. Mystistä. Kun niin kovasti kaikista klassikoista ollaan tehty jatko-osia, kuten vaikka nyt Indiana Jonesista nelososa, voisi Blade Runnerista tehdä kakkososa. Ridley Ohjaajaksi ja joku villin lahjakas käsikirjoittaja kehiin. Voisi olla aikamoinen tapaus. Tuskin tietenkään kukaan uskaltaa kajota “near distant”-futuristiseen kulttielokuvaan. Yleensä kakkososat ovat tuhoon tuomittuja, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta (Terminator 2).

Tässä pari kaunista kuvaa BR:stä.

 007!

Uus Bondi elokuvateattereissa. Katottiin just muistinvirkistykseksi edellinen Casino Royale. On se karu äijä se Daniel Graig ja vielä iihan kuosissakin. Bondit menneet nyt näissä 2 vikassa ihan eri katu-uskottavuusasteelle siis ainakin karuudessa. Pakko pian nähdä se Quantum of Solace. Sen on oltava hyvä.

Sain inspiksen Bondista:

Futuraman kolmas elokuva Bender’s Game on kaiketi ilmestynyt jenkeissä ja Enklannissa 3- 4.11 2008. Kaksi edellistä leffaa oli taattua futuramasekoilua ja juonellisestikin mukaansatempaavia. Jotenkin Futuraman hahmot ovat niin hulvattomia. Jokaisella hahmoista on oma sairas karaktäärinsä. Elokuvia tulee ulos nähtävästi neljä kappaletta. Asiasta toiseen, törmäsin yhteen kuvaan Nibbleristä ja Leelasta, pakko laittaa se tänne…

Kröhöm:

Tämä ei siis ole screen capture uudesta elokuvasta…lol!

Hulvatonta päivän jatkoa….