Mika Nyyssölä

Tänään oli vuorossa olkapäät ja hartiat. Hyvää settiä tuli, kun sain vielä Niskasen Vellun spottaamaan kovimman sarjan eli 5×105kiloa niskantakaa punnerruksessa. Vipareita, takaolkapäitä ja hartian kohautuksia. Päälle hieman poseerausta kameralle ja puolen tunnin aerobinen. –>Kotiin ja syömään.

Terminator kuvauksista tässä hieman Timo “Tipe” Laaksosen materiaalia. Lisää kuvia saatte muuten nähdä pian ilmestyvässä Bodaus-lehdessä, jossa pienihaastis meikäläisestä aivan super loistavilla Timon kuvilla varustettuna. Nyt saa siis piiitkästä aikaa nähdä jotain laadukasta kuvamateriaalia siinä lehdessä. Pitäkää siis silmällä lehtipistettänne, viikolla 6 taitaa ilmestyä!!

Vilma vierailevana tähtenä!!

Tässä Mike makaa ja Mika poustaa! Molemmat tekee sen minkä parhaiten osaa…?

Niin ja sitten jotain kivaa herkkua, eli treenivideota You Tubessa!!! Videossa oli aikaisemmin musiikki, mutta kopio-oikeudellisista syistä se oli poistettava….

Vilman treenivideo ilmestyy sitten Vilpun omalla puolella aikanaan. On hyvää vääntöä siinäkin unohtamatta sitä naiskauneutta. Video ilmestyi ja myös poistettiin jokin aika sitten, sillä musiikki siinäkin pitää vaihtaa. Tullaan tekemään aikanaan.

Jatketaan!

Viikkoja takana seitsemän ja 12 edessä ennen lavalle nousemista. Rankkoja treenejä salilla ja isoilla painoilla vielä. Mainitsemisen arvoisia on ehkä 4×200 kilon kyykky, dippejä oma paino+85 kiloa x3 toistoa, solttupenkkiä 6×130kg, vinopenkki käsipainoilla 12×48kg. Aerobista tehty enemmän kuin aiemmin, kalorivaihtelut otettu käyttöön. Dieetti siis kovenee pikku hiljaa. ei tule olemaan helppoa sen kyllä sanon. Tänäänkin tuntui treenien ja aerobisten jälkeen todella pahalta. Niin äärimmäisen tyhjä olo ja nälkä, että itkeä teki mieli.

Road to GP -vko7-

Dieetti on sotaa ja treenaaminen taistelua. Jokaiseen taisteluun on lähdettävä voitto mielessä. Kunnon treeni ja siitä suoriutuminen kunnialla on aina saavutus. Aerobinen vie mehut omalta osaltaan, joten treenit dieetillä on aina huomattavasti raskaampia kuin offilla.

Kalorivaihtelut otettiin tällä viikolla käyttöön. Paino seilaa 77-79 kilon välillä. Tuntuu kuin olisin Michelinin maskotti nestepöhössä. Treenit vedän raivolla läpi ja aamukävelyt painan lumen ja pakkasen keskellä kuunnellen kiukkumetallia. Pistää välillä vihaksi, kun haluaisi kireäksi heti ja nyt, eikä keho kuuntele ajatuksiani ollenkaan.

Hauis- ja ojentajatreeni sattuu, kun sen tekee apinan raivolla. Painoista ei tingitä ja toistomäärät pidetään mahdollisimman korkealla. Joka sarja polttaa lihaksissa. Pitää päästä kivun yli, “se on vain pään sisällä”, ajattelen. Kädet menee hapoille, mutta silti on tehtävä vielä lisää. No pain no gain ja se pätee yhä. Yksi sarja vielä ja sitten vaihdan liikettä. Hauikset on liekeissä eikä painot tahdo enää pysyä otteessa. Vielä on ojentajat vuorossa.

Oli liike kuin liike pitää siihen latautua kuin viimeiseen sarjaan. Periksi ei saa antaa ja pelkoa ei saa näyttää. Palkeet täyteen ilmaa, paketti kasaan ja sarja lähtee käyntiin. Tästä on selviydyttävä voittajana, tämä on sotaa. Yhtään unssia lihaa en ole saanut lahjaksi. Jokaisen gramman eteen on tehtävä töitä. Mitään tässä lajissa ei saa ilmaiseksi.

Kovalla treenillä on aina hintansa. Polvia särkee, niveliin sattuu ja lihakset on hellänä. Alaselkä jämähtää usein jumiin ja kipu seuraa kotiin asti. Paine ei hellitä edes sängyssä maatessa. Olkapäätreenit sattuu joka kerta. Kipu on sokaiseva ja vaikka vain seisoo, tekee mieli repiä olkapäät irti kehosta. Silti tätä tekee yhä uudestaan ja uudestaan. Treenaaminen on huumetta. Se euforinen olo kovan treenin jälkeen on palkitseva.

Yhä on vain jatkettava eteenpäin. Ei olla edes puolessa välissä. Viikkoja on vielä paljon edessä ja kovia treenejä sitäkin enemmän. Taistelut yritetään aina voittaa ja lopulta se sotakin!

Eilen pistettiin pystyyn terminaattori kuvaukset pakkiskaupalla. Kuvaajina olivat Timo Laaksonen ja Mika Sirén. Saatiin hyvää matskua ja hauskaa oli. Oli kunnon propsit vielä mukana, kun saatiin käyttöön aito pumppuhaulikko.

I’ll be Back!

Ja sitten uusin Matrix leffajuliste…heh.

Kuvaukset kesti reilusti yli tunnin. Alkoi siinä muuten hieman painaa tuo haulikko ja hiki pukkas päälle, kun piti olla tiukkana, vatsa sisään ja rinta ulos…

dieetti menee suht niinkuin ollaan suunniteltu. Paino tällä hetkellä 77,6 kiloa ja olo on ihan okei. Aamukävelyä on lisätty hieman ja olen pyrkinyt lisäämään treenejä 6 kertaan viikkoon.

Dippejä olen tehnyt nyt viimeisissä parissa kolmessa ojentajatreenissä. Toivottavasti saan niillä pakattua massaa lisää ojentajiin. Eilen tein dippejä ensimmäisenä liikkeenä, jotta paukkuja oli mahdollisimman isoihin painoihin. Lämmittelin ensin omalla painollani 20toistoa. Sitten lisäsin 20kgx15, 32kgx10, 50kgx10, 70kgx6 ja viimeisenä yritys 85kgx3 (meinas taju lähteä) Mulla on huono tapa jännittää epäkkäitä ihan sairaasti noissa liikkeissä ja todellakin meinaa verenkierto katketa päästä ja taju lähteä.

Vaparia on harjoiteltu joka päivä ja siihen panostetaan ihan kympillä!

Tässä vapari viimekisoista, jos joku on missannut sen.

Taas oli selkää vuorossa. Napattiin vielä muutama foto treenien lomassa. Tehtiin pulloveria pullover-laitteella, alataljaa, kulmasoutua ja lopuksi ristikkäistaljassa pulloveria narulla. Hyvä pumppi tuli selkään ja liikkeet tuntui juuri siellämissä pitikin.

Valmistautumassa alataljavetoon:

Ja veto meneillään:

Tässä video pätkää alataljavedosta!

Kulmasoutua seuraavaksi:

Ja taas vääntö on päällä:

Leveää selkäposetusta treenin lopuksi:

Anatominen edestä:

Tuplat takaa:

Lopuksi crosstraineria 20 minuuttia ja 10 minuuttia venyttelyä. Paino pyörii sitkeästi 79-77,6kg välillä.

Treenit kulkee ja dieetti surisee eteenpäin pikku hiljaa. Tänään satuttiin salille samaan aikaan velipojan

kanssa, joten uskalsin tehdä rintatreenit vähän isommilla painoilla. tasapenkkiä kässäreillä tulikin suht mukavaa settiä. 38kgx15, 48kgx10, 56kgx6 ja 60kgx5+yksi avustettu. Pistin puolestani broidin kärsimään ja pakotin hänet tekemään kyykkyä 180kg 5×5!! Taitaa olla jalat hellänä huomenna.

Body Actionin kuvauksia oli siis viime viikolla ja täytyy vielä mainita, että on muuten pirun käytännöllisiä ja mukavan tuntuisia kuteita tällä vaatemerkillä. Kiitos vielä Kokkosen Arille, joka tuo maahan tätä merkkiä ja sponssaa minua! Viikko 5 Road to GP.ssä onkin omistettu kuvien osalta Body Actionille.

Road to GP -vko 5-

Viides viikko.
Dieetin alussa paino oli 82,2kg ja nyt se on alhaisimmillaan käynyt 77,6 kilossa. Tähän mennessä on tullut tehtyä aerobista noin 900 minuuttia sekä lukuisia tappotreenejä salilla. Mieliala on vaihdellut suhteellisen reippaasta positiivisuudesta kohtalaisen masentavaan pessimistisyyteen.

Kunto alkaa pikku hiljaa näyttää merkkejä edistymisestä. Vain ihan “pikkiriikkisen” siis. Nälkä on ollut koko ajan. Töissä sen huomaa ehkä parhaiten. Sitä tekee pari kolme tuntia putkeen töitä kassalla kunnes yht’äkkiä tuntee omituisen kivunomaisen väännön vatsassa. Se on nälän tunne. 3200 kaloria on tälle dieetille lähtiessäni suurin kalorimäärä kuin koskaan aiemmin ja silti se ei tunnu riittävän. Aiemmilla dieeteilllä aloituskalorit ovat lähteneet 2500 kalorin tietämillä eli tämä on vain hyvä asia. Offilla on siis syöty suhteellisen paljon?

Perjantai klo 13:45. Saavun hieman ajoissa pakkotoiston kaupalle. Mike, Jan sekä Ari ovat vielä jossain teillä tietämättömillä. Body Actionin mainoskuvaukset Fight Sportin sivuille on alkamassa. Siinä odotellessa juttelen tovin aina niin mukavan Jounin kanssa. Jounilla on uskomaton historia kehonrakennuksen saralla ja joka kerta haltioissani kuuntelenkin Jounin tarinoita huippukehonrakentajista sekä muista kommelluksista ja kokemuksista hänen uransa ajoilta.

Kahden maissa kaupalle sitten pöllähtää kolmikko Mike, Jan ja viimeisenä massiivinen ja lempeän sympaattinen Kuopion jätti, Ari. Hetken päästä tulee vielä Kira, jotta mainoskuviin saadaan jotain muutakin kuin ruma ja väsynyt miehen puolikas. Kuvauksissa vierähtää tunti poikineen ja vaikka jo neljältä olinkin herännyt, yritin silti skarpata. Valmentajani Akikin tuli tiirailemaan kuvauksia, joten tiesin, että vaikka kuvaukset olisi pian ohi ei poseeraus olisi ohi ainakaan minun osaltani. Aki oli vaimonsa Armin kanssa ollut kolme viikkoa paossa Suomen “kaunista talvea” eikä hän ollut nähnyt missä mennään kuntoni osalta. Käymme hieman läpi alkumetrejä vaparista ja suunnittelemme teemaa ja musiikkia siihen. Paljon on työtä vaparin osalta, koska molemmat meistä haluaa tuoda taas jotain uutta ja tyylikästä lavalle. Siihen panostamme Akin kanssa, sillä ei pelkästään, että vapaaohjelma arvostellaan vaan se, että tämä laji on yleisöä varten.

Käymme läpi hieman pakollisia asentoja ja senkin osalta tulemme todennäköisesti tekemään joitain muutoksia, jottemme aivan samaa pakettia näytetä kuin viimeksi. Molemmat olemme perfektionisteja ja se on osin vaikuttanutkin siihen, että panostamme esiintymiseen lavalla. Lopuksi Aki päättää, ettei kaloreita pudoteta, mutta työmäärää on lisättävä.

Kello on 16:00 ja porukat ovat suurilta osin poistuneet pakkiksen kaupalta. Minä otan kassista purkin riisiä ja kanaa, sillä nälkä on taas huutava. Muutama sana vielä Jounin kanssa kunnes on aika vääntää itseni taas liikenteeseen. Edessä on vielä kova selkätreeni salilla. Pääsen kotiin vasta klo 20:00. Syön, laitan kellon soimaan 4:15 ja nukahdan sohvalle.

-MN

Aamukävelyt ei olisi mitään ilman musiikkia. Se antaa voimaa ja potkua aerobiselle ja sen avulla unohtaa väsymyksen. Audioslave on nyt soinut kuulokkeissa jo useamman lenkin ajan. Siihen ei ainakaan toistaiseksi ole kyllästynyt.