Blogi siirtyy uuteen osoitteeseen, www.mikanyyssola.fi

Siellä jatkuu tarinat ja tulevat koitokset! Tervetuloa kaikki seuraamaan, niin vanhat kuin uudetkin!

Terve.

Eli kuten otsikkokin sen sanoi, oltiin viikonloppuna porukalla ystävämme Antin järkkäämissä grillijuhlissa. Erittäin kivaa oli ja saatiin syödä ja juoda vatsamme kylläiseksi.

Tässä menee maissia mahaan

Antti itse on yli 20 vuotta käynyt salilla, joten arvata saattaa, että osa porukasta oli hieman muskelipainotteisia. Iltaa istumassa oli esim Suomen alkuperäinen “Tom Platz”, eli Vesa Kerälä. Mukava mies!!

Lempinimen mies on todella ansainnut, kuten kuvasta saattaa huomata!

Kun isoja miehiä on syömässä, ei kannata muovihaarukoita käyttää…

Ilta meni kaiken kaikkiaan oikein mukavasti. Antti on erittäin mukava isäntä. Olen tuntenut miehen vuodesta 98 lähtien.  Tällöin meikäläinen oli sellainen parikymppinen laiha poika. Antti oli itseasiassa se joka opetti miten penkkiä tehdään oikein. Antti on nämä vuodet ollut sellainen vanha idoli, jota olen aina arvostanut kovin korkealle.

Antin kun saisi kehonrakennus lavoille saakka niin olisi hieno tunne. Pitkän linjan voimannostajana ja vuosia salilla käyneenä Antilla voisi todellakin olla näytettävää nuoremmille. Hieman jo itseasiassa suunniteltiinkin, notta lähdetään molemmat näyttämään ensi vuoden SM-kisoihin miten bodataan. Katsotaan miten tässä nyt sitten käy.

Hyvin se haukka sieltä pullistuu, kun Antti edes vähän jännittäisi sitä…

Jaahas, se on niin kuin loma ohi. Hassusti tämä loma loppui syntymäpäivääni. Eilen sitten juhlittiin synttäreitä tietysti vasta treenien jälkeen. Eihän urheilija jätä treenejään edes synttäreiden takia.

Tyttöystävä vei illalliselle ravintolaan, jonka jälkeen suuntasimme Maikkelin luo muutamalle sidukalle. Olimme sitten vielä istumassa iltaa oikein yökerhossa asti. Oli oikein mukavaa. Kävimme tänään vielä vanhuksia tapaamassa ja sain oikein mukavia lahjoja. Olin erityisen iloinen Duff Beer-tyynystä, jonka tyttis osti minulle.

Tyyny sai heti paikan sängyn päädystä. Huomioi kuvassa Ryyni-ahven, joka on näemmä aloittanut neuropsykologian etäopinnot?

Sitten vakavampaan aiheeseen, tässä kuva maailman pienimmästä päryleestä! Se vältti tehosekoittimen toisin kuin sen isommat serkkunsa, mutta joutui kuitenkin kohtaamaan loppunsa päätymällä suoraan suuhun. Oli todella suloinen. Olisikohan siitä tullut maailman pienin rusina, jos sen olisi kuivattanut auringossa?

Niin, kuten tuossa aiemmin mainitsin, kävimme treenailemassa ennen synttäripirskeitä. Oli siis hurjat kyykyt ja penkit tiedossa.

Tässä alkulämppäreitä tehtiin juoksumatolla. Oltiinpa me reippaita!

Kun saimme jalat lämpöiseksi oli aika hyökätä pitkästä aikaa smithiin. Tässä tyttöystävän tyylinäyte lämpösarjoissa.

Tässä taasen minä kyykkään raivolla 160 kilolla.

Ja sitten 180 kilolla. Maksimi oli 6 toistoa tällä kertaa.

Polvet ovat muuten olleet ihmeen terveinä, eikä täten ole tarvinnut käyttää polvenlämmittimiä pitkiin aikoihin. Ihme juttu?

Syväkyykkyjen jälkeen siirryimme tekemään takareisiä maaten. Tässä lähikuva tuskaisesta ilmeestä. Heh. Sattuu!!

Kyykkysarjat:

•  10*40kg
• 10*80kg
• 10*130kg
• 6*160kg
• 6*180kg

Reidenkoukistus:

• 15*30kg
• 15*35kg
• 15*40kg
• 15*45kg

Seuraavaksi oli vuorossa rintaa. Liikkeeksi valitsimme penkin. Pena on hyvä ja kokonaisvaltainen liike. Suosimme mahdollisimman kokonaisvaltaisia liikkeitä ja usein myös vapaita painoja.

Tässä menossa tyttöystävän sotilaspenkkisarja. Painoina 40 kiloa. Ollaan vaihteeksi tehty solttupenaa, kun se aktivoi hieman eri tavalla rintaa.

Tässä menossa meikäläisen vuoro. 120kg rautaa tangossa.

Tuli varovaisesti 6 toistoa vaikka vasen olkapää on nyt popsahtanut jo useamman kerran pois paikoiltaan eikä oikealla ranteella pysty edes täyttä kahvipannua kunnolla nostamaan.

Penkkisarjat:

•  10*20kg
• 10*60kg
• 10*90kg
• 15*100kg
• 6*120kg
• 10*90kg

Vipareita tehtiin loppuun olkapäille. Tein putkeen seuraavanlaisen setin:

•  15*6kg
• 15*5kg
• 15*4kg
• 15*3kg
• 15*2kg
• 15*1kg

On muuten ihan suhteellisen rankkaa tehdä putkeen noi viparit. Tein ne kaikenlisäksi vielä kädet suorina, jolloin kuormitus on hieman suurempi olkapäissä. Kun kädet on enemmän koukussa ja ottaa kroppaa mukaan liikkeeseen, rasitus kevenee olkapäissä. Täytyy nyt muutenkin tehdä noita liikkeitä olkapäille aluksi suht varovaisesti, jotta vasen alkaa pikkuhiljaa vahvistumaan, siksi nuo painot olivatkin luokkaa ala-aste.

Kaiken kaikkiaan oikein kokonaisvaltaiset treenit. Työntäviä liikkeitä suurin osa, kuten oli tarkoituskin ja hiki sen kuin lensi.

Tässä vielä loppupose! CU!

Hellou again!

Luojan kiitos loma on yhä päällä, enää vain viikko jäljellä, mutta silti!

Mitäs mitäs? Metrossa ja noin fiininä vielä?

Noh, ei meikäläisestä vielä toimitusjohtajaa ole tullut, vaan oltiin edellisviikon torstaina matkalla Tv-sarjan kuvauksiin.

Sarja on Helppo Elämä, jonka toinen kausi tulee ulos ensi keväänä maikkarilta. Päästiin johonkin toimistokohtaukseen, jossa meitä koulutetaan kaiketi paremmiksi työntekijöiksi? Heh, saas nähdä näkyykö meikäläistä edes niissä kohtauksissa.

Viime tiistaina pidettiin pienet ex tempore-illanistujaiset. Tässä kuva ehkä maailman rumimmasta hotshotista.

Ilta venyi aamuun asti ja musa soi. Onneksi oli kaikilla samantyylinen musamaku, joten loistavia bändejä kuunneltiin koko yö.

Tässä koko massiivinen bileporukka:

Jo tutuksi tulleet Totski ja Hanski käyttäytyivät erittäin edustavasti. Ahven oli jostain syystä poistunut jatkoille jo alkuillasta.

Eilen saatiin liput Summersmash-Wrestlingtapahtumaan, joka järjestettiin Kulttuuriareena Gloriassa. Suomalaista vapaapainia siis oli tiedossa. En ole aiemmin käynytkään tuollaisessa tapahtumassa, vaikka olenkin seurannut wrestlinkiä jo 90-luvun alusta asti. Hauskoja hahmoja ja hienoa painimista. Olin itseasiassa erittäinkin ylättynyt kuinka hyvin useimmat heistä esiintyi ja paini. Varsinkin Jesse the kidd-painija oli oikein hyvä ja otti nöyrästi iskuja vastaan useammalta vastustajaltaan.

Tässä painija Starbuck ottaa kunnolla Häijy-Heimolta “turpiin”.

Matsit olivat hauskasti kaksiosaiset, joissa iltapäivällä ottelut olivat enemmän lapsiystävällisempiä, kun taas illalla kuultiin kirosanoja sekä nähtiin oikein vertakin…

Katjalle suuri kiitos lipuista. Oli todella kiva ilta ja tapasin paikan päällä muutamia tuttujakin kuten Rikun ja Pirren. Tapasin myös Adagion vokalistin Christian Palinin!! Tuo enkeliääninen Christian on erittäin mukava heppu.

Paini-illan jälkeen juttelin muutaman sanan myös Michael “Starbuck” Majalahden kanssa, joka valitteli selkäkipujansa. Miehellä menee kuulemma aina selkä jumiin matseissa. Vanhoja vammoja ei pääse koskaan pakoon. Auts.

Kovasti Starba ja kumppanit yrittivät värvätä meikäläistä painimaailmaan mukaan. Täytyy sanoa, että jos ei olisi näin kovasti tullut vammoja bodausuran ja salivuosien varrella, voisin jopa harkita… Tai no, ehkä jos sitä saisi kroppansa ehjäksi, niin voisi sitten rikkoa sen huolella Rey Nysteriona?

 Dorian Yates on mielestäni yksi kehonrakennushistorian hienompia kilpailijoita. Yatesin kunto lavalla oli aina upeata katseltavaa. Kivistä lihasta ja säikeitä joka paikassa. Miehellä oli rautainen kondis eikä kokoa puuttunut.

Varsinkin miehen selkä ja jalat olivat täynnä niin paksua lihasta, että edes entinen 8-kertainen mestari Lee Haney ei olisi pystynyt moiseen. Yatesin pohkeet olivat yhdet isoimmista, luokkaa Mike Matarazzo.

Huolimatta isoista massoista, oli Dorianilla silti lihaserottuvuus huippuluokkaa. Selkä väreili säikeitä, kun hän veti kädet taakse.

Nykypäivän promiehillä on massaa varmasti enemmän kuin Yatesin kaltaisella aikalaisella, mutta lihakset  monella kilpailijalla ovat omituista suurta massaa. On aivan sama jännittävätkö he lihaksia vai eivät, mitään muutosta ei tunnu tapahtuvan lihaksille (syntholin yleistynyt käyttö ?).

Yatesilla todellakin erottuivat lihakset joka paikassa.

Kokonaisuutena Dorian Yates on kautta aikain ehkä jopa paras kehonrakentaja. Jos katsotaan rakennetta, kireyttä, lihasmassaa ja kylmänviileää esiintymistä, ei ole ihme, että mies voitti Mr. Olympian 6 kertaa peräkkäin. Hän lopetti huipulla ja oli valtakaudellaan voittanut todella kovia miehiä, mainittakoon vaikka Flex Wheeler ja Kevin Levrone.

Nettiä selaillessani törmäsin vanhaan dokumentaatioon vuoden 1992 Mr. Olympialaisista, jotka pidettiin Helsingissä. Tässä dokkarissa käsittääkseni seurataan Dorianin valmistautumista kisoihin. Dorianin Valtakausi alkoi siis silloin ja jatkui kuusi vuotta putkeen.

Nämä kisat muuten toi Suomeen Virtamon Jouni, ProBodyn päätoimittaja. Olen Jounin kanssa keskustellut monesti näistä kisoista, jotka eivät muuten olleet mitenkään helppo toteuttaa. Käsittämätöntä ajatella, että Suomessa on edes käynyt tuon luokan kehonrakennusikoneita. Jounilla on muuten vaikka mitä tarinoita kyseisistä kilpailuista, mitä hassua tapahtui kenenkin kanssa ja kuinka hotellihuoneet olivat kovilla isojen miesten käsissä… Kuinka Jouni sai kuskata Yatesia ja kumppaneita pitkin Helsinkiä ja samalla valmistella kisoja tiukan deadlinen painaessa päälle.

Usein nähdessäni Virtamon Jounin, saattaa meillä mennä tunti poikineen, kun äidytään keskustelemaan bodauksesta. Ja Jounilla on paljon muitakin juttuja vuosien varrelta. Odotan innolla koska mies kirjoittaa kirjan ja paljastaa kaiken bodauksesta!! Muutenkin toivoisin saavani lukea vaikka ProBodystä juuri näitä vanhoja tarinoita legendoista. Vinkki, vinkki!

Kalat ovat mukavia.

Lepäilin rauhassa löhösovallani, jonka olin modannut oikein lomailijan lepopesäksi, oli peittoa ja lakanaa. Yhtäkkiä kainalostani mönki esiin kala. Ahven jos oikein tarkkoja ollaan. Sieltä se kurkisti kalansilmillään ja katseli maailmaa ihmetellen. Tämä kala oli vasta viikko sitten tullut meille ja jo nyt se tutki innoissaan uutta kotiaan. Olin kai huomaamattani kammennut itseni sen päälle ja sieltä se sitten mönki haukkomaan happea kiduksillaan. Tämä kala osaa siis hengittää ilmaa vaikka sillä onkin kidukset.

Siinä sitten rupateltiin tovi ja vaihdettiin kuulumisia. On se eri kiva veikko tuo ahven. Niin, sen nimi on Ryyni.

Selkää pitäis treenata tänään salilla. :/

Hyviä selkäliikkeitä, joilla olen saanut selän kasvamaan ovat esimerkiksi alataljaveto. Alataljaa voi tehdä monellakin eri tapaa. Harva hyödyntää alataljassa kahvoja. On eri levyisiä ja muotoisia kahvoja, joiden avulla voidaan kohdistaa veto hieman eri lihaksiin selässä. Vaihtelen vetokahvoja melkein joka kerta selkätreeneissäni. Kapealla A-kahvalla saa terävän supistuksen selän keskiosiin liikkeen vetovaiheessa. Leveällä (hirvensarvi)kahvalla veto kohdistuu latseille ja negatiivisessa vaiheessa jarruttamalla siipilihakset venyvät ja lavat aukeavat hyvin.

Leuanveto on brutaali ja toimiva liike. Siinä koko vartalo on työssä mikä on kaikin puolin hyvä asia lihasten kasvatuksessa. Kokonaisvaltaiset liikkeet pakottaa kehon kovalle rasitukselle, jolloin keho “puolustautuu” erittämällä kasvuhormonia elimistöön. Leuanvedossa käytän lähes aina vetoremmejä, jotta pystyn keskittymään liikkeen puhtauteen ja saan tehtyä tarpeeksi toistoja ilman, että joutuisin lopettamaan sarjan ennenaikaisesti puristusvoiman ehtyessä. Tämä antaa mahdollisuuden useille sarjoille ja suurille toistomäärille.

Kulmasoutu käsipainoilla on hyvä massaliike, kun sen tekee lämmittelyn jälkeen heti ensimmäisenä liikkeenä ja isoilla painoilla. Rohkeasti isot painot kehiin, tukijalka sivulle, vastakkaisella kädellä tuki tasapenkistä, vetoremmit tiukalle ja vetoa kehiin! Teen noin 65-75 kilon käsipainoilla yleensä 5*10 toistoa.

Pullover on mainio lämmittelyliike kuten se on myös hyvä liike treenin loppuun. Volyymipäivänä on hyvä antaa shokkia latseille tekemällä pulloveria ensimmäisenä liikkeenä ja ns. esiväsyttää selkää. Kun verta on tarpeeksi päässyt virtaamaan latseihin, alataljat ja ylätaljat menevät ekstrahyvin oikeisiin osoitteisiin ja latsit todellakin tuntee liikkeissä.

Välillä saa huolella repeillä noille hauskoille jutuille mitä on noissa sci-fi sarjoissa. Olen katsellut tuota Stargate-sarjaa kohta ekan kauden loppuun ja yhdeksän on vielä jäljellä. Pakko oli tehdä pieni pilailuversio yhdestä jaksosta, jossa oli niin hassuja hahmoja ja näyttelijöillä koomisia ilmeitä. Shavadai? Kyllä käsikirjoittajilla on välillä varmasti hauskaa luoda noita nimiä ja kulttuureja.

Hyvä sarjahan Stargate oikeasti on, mutta tietty lapsellisuus niissä väkisinkin piilee. Stargate taitaa olla yksi menestyneimmistä sci-fi sarjoista joita on ikinä tuotettu. Ainakin kymmenellä kaudellaan se on yksi pisimmistä koskaan.

Tässä tuo meikäläisen näkemys Stargate kommunikaatiosta:

*VIDEO*

Lähdettiin aamulla avokin hammasta paikkauttamaan stadiin. Kaikenlaista ihmeellistä sitten nähtiinkin siellä. Ekaksi törmättiin kaupan ikkunassa pehmokalaan. Kala oli ahven. Koska avokkini oli niin urheasti menossa hammaslääkäriin, vaikka kovasti jännittikin, päätin siitä hyvästä ostaa kalan hänelle. Kala sai nimeksi foorumin tunnelissa Ryyni. Katso kuva lopussa!

Hampurista palattuamme kävelimme kaivopihalla. Koska olen niin pieni, kiinnitän huomiota pieniin asioihin. Keskellä kaivopihaa kiirehti pienen pieni otus hyppien juuri sataneisiin vesilammikoihin, jotka olivat muodostuneet kivetyksen rakoihin. Minne lienee ollut kiire, mutta päätin napata kuvan tuosta herrasta(?).

Tässä kaivopihan massiivinen alue.

Pieni musta otus vilisti tuhatta ja sataa…

Kaveri jähmettyi paikalleen aina kun joku käveli liian läheltä. Ihme että oli elossa, tai sitten kukaan ei vaan kiinnitä huomiota noin pieneen otukseen (ehkä onneakin matkassa)?

Tässä Citykoppiksen anatomiaa:

Että silleen, jatkettiin siitä sitten Satkariin syömään. Otimme curry-kanaa ja lohta lounaaksi. Ruoka maistui hyvältä. Liiankin hyvältä, sillä kaiken kukkuraksi tuli kakkahätä.

Ostimme myös Suomalaisesta Kirjakaupasta kirjan M. C. Escherin graafisista teoksista, josta kerron myöhemmin lisää.

Illalla kotona Ryynille tuli nälkä, koska oli ollut koko päivän paperisessa pussissa.

Tässä Ryyni illallisella.

Tällainen oli päivä stadis. Jännää oli!

Juu tuli tuossa viikonloppuna leikkimielisesti painittua kaverin synttäreillä eikä loukkaantumisilta tietenkään vältytty. Tyhmäähän se tietysti on, kun pojat mittelöö voimiaan, sillä aina on riski kaikenlaisille havereille. Meikällä esimerkiksi popsahti illan päätteeksi olkapää sijoiltaan. Niinhän siinä käy, kun painii itseään hieman isomman (140kg) kanssa ahtaassa eteisessä. Auts!

Alkuillasta tosin oli Suomi-Saksa maaottelu, sillä pihanurmella käytiin leikkimielinen vapaapainiottelu. Saksalaissyntyinen Markus halusi välttämättä ottaa erän pienen punttiukkelin kanssa ja miten siinä sitten kävikään? Tässä tuo ottelu:

*Video*

Mutta joo, leikki sikseen, ei ollut sitten loppuillasta oikein kivaa, kun tuli noita turhaakin turhempia loukkaantumisia. Nyt on vähän niinkuin kaikki paikat kipeinä; ranne,  polvi, nilkka, olkapää, rintakehä, kyynärpää yms.

Opetus tästä oli, älä lähde painimaan, vääntämään kättä tai ylipäätään minkäänlaisiin voimainkoitoksiin, sillä joskus voi vahingossakin sattua ja mennä paikat rikki. Kun treenaa salilla, tarvitsee kropan olla ehjänä, jotta tuloksia ja kehitystä syntyisi. Rikkinäisellä ei treenata.